Milan suloinen ja sitkeä pikkulikka…

Raskain sydämin jouduimme lähettämään viime lauantaina Milan ja Vicipennun suloisen pikkutytön Sateenkaarisillalle : ’ (

Huomasin päivä syntymän jälkeen pikkulikan oikeassa etujalassa jotain outoa, kun se katraan pienempänä jäsenenä sitkeästi hinasi itsensä aina hetken nukuttuaan emän nisille..ja kun se tankkasi itseään alinomaan, ei tuohon ensimmäisenä syntyneeseen tytön etujalkaan tullut heti kiinnitettyä huomiota, pennustahan näkyi useinmiten vain takajalat ja häntä. Pentu piti kuitenkin jalkaa ’ranteesta’ vinossa kun liikkui nisille ..

Tällöin uskoimme että pentu oli ollut vain ahtaassa tilassa kohdussa ja nilkka olisi puuduksissa ja että jalkaa tulisi vain hieroa, ja sillä se tuntuikin hiukan jo oikenevan..seuraavana päivänä jalka tuntui kuitenkin turvonneen jo melkoisesti ja uumoilinkin jonkinlaista kehityshäiriötä. Soittelin huolissani Milan kasvattajalle, joka myös uskoi jalan olleen vain kohdussa puristuksissa, koska kyseessä suht reilunkokoinen pentue..

Seuravana päivänä koko jalka alkoi kesimään ja  paha hajukin kertoi tulehduksesta, Anturasta löytyi haava. Ryhdyimme desinfioimaan anturaa ja hoitamaan töistä saaduin haavanhoitoainein.. Mutta tuloksetta..

Maanantaina kävimme pennun kanssa lääkärissä, saamassa antibiootti injektion ja samalla varattiin aika tiistaille ja keskiviikolle. Lekurin mielestä jalan jänteet olivat ehjät eikä näkynyt mitään kehityshäiriötä viittaavaa..Anturaa tuli huuhdella ahkerasti, kuivata ja hoitaa geelimäisin haavanhoitosuihkein useita kertoja päivässä.

Suurin ongelma oli pennun syöttöajat muiden velipoikien rinnalla  ja estää Milaa nuolemista jalkaa. Keskiviikko aamuun mennessä tulehdus oli mielestäni pois ja jalan turvotus laskenut,  mutta huomasimme jalkaan suojaavan nahan repeilevän ja lähtevän pikkuhiljaa mitä ilmeisimmin kokonaan. Kun nostin pikkuneidin emän nisiltä juuri ennen lääkäriin menoa, veljien terävät kynnet olivat rapaisseet tassuun ison vertavuotavan haavan. Eläinlääkärimme oli huolissaan ja pyysi kollegan neuvonpitoon, hänestä tuntui että AB etene toivotusta ja pelkäsi jalan jatkohoidon tuottavan pienelle vain tarpeetonta tuskaa..

Yhdessä päätimme kuitenkin jatkaa hoitoa vielä pari päivää, kun pentu oli virkeä söi ja kasvoi hyvin, käytti jalkaansa eikä valittanut tai tuntunut kivuliaalta. Sovittiin myös että laittaisin jalkaan sideharso taitoksen ruokailujen ajaksi, mutta vaihtaisin sitä ahkeraan ja yrittäisin pitää jalan kokoajan kosteana..

Jalan ohuen ohut uusi nahka kuivui kuitenkin lähes vartissa ja sideharso tarttui järkyttävän nopeasti kiinni ja sitä sai pitkää liotellä ja palapalalta irroittaa aina ruokailun jälkeen.

Perjantain lääkäri oli sitä mieltä että tulehdus ei ollut parantunut kokonaan ja että se olisi levinnyt luuhun.Pikkuneidin jalka kieltämättä alkoi jo muistuttaa jo enempi kaaviota kuin tassua..tuntui että varpaat olivat huomattavasti lyhyemmänt kuin toisessa jalassa.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin klo kolmen aikaan pentujen kitinään ja huomasin pukkulikankin on ryömineen nisälle…Jaljan suojaksi oli jätetty klo 23 kieppeillä hyvin kostutettu sideharso..tein töitä puolitoista tuntia jotta sain sideharson irroitettua, jalkaa suojaavasta ohuen ohuesta ihosta, jalka ei enää tuntunut taipuvan ja nilkka oli vääntynyt reilusti, pentu ei enää käyttänyt jalkaa vaan veti sitä perässään , lisäksi se värisi käsissäni kun poistin pitkään kuivunutta ihoa ja irroitin sideharsoa..lisäruokin pennun vastikkeella ja se nukkui kämmenellänipyyhkeen sisällä.. päätin että nyt kiusaaminen riittää…

Lauantaina kuulimme vielä Arkin toisen eläinlääkärin arvion jalan paranemisesta ja hänenkin mielestä siihen tarvittaisiin ihme…Oli aika päättää ja päästää irti…<3

-Hyvää matkaa pieni suloinen ja sisukas ihanuus, enkelipentumme, vie Rakkaat terveiset Sateenkaarisillalle <3 <3 <3

 

 

 

.Pikku 'Sissi'